Mitä voimme tietää? Mikä on todellisuuden rakenne? Minkälainen on hyvä yhteiskunta? Mitä hyvä ja paha ovat?

Filosofiassa¹ pohditaan niin elämää, olemassaoloa kuin myös ajattelua. Yllä olevat kysymykset ovat filosofisia ja ne käsittelevät ratkeamattomia ihmisten ongelmia. Filosofia sanana tarkoittaa viisauden rakastamista². Menetelminä filosofiassa on käsitteiden täsmentäminen, perusteiden etsiminen ja – omasta mielestäni tärkeimpänä – ihmettely.

Filosofian pitäisi tehdä meidät tietoisiksi ajattelumme lähtökohdista ja perusteista. Tärkeämpää onkin kysyminen kuin vastaaminen. Tämä on mahdollisesti myös yksi syy siihen, miksi osa ihmisistä ei pidä filosofiasta. Olemme kuitenkin tottuneita siihen, että vastauksien etsiminen ja vastausten saaminen on tärkeää arkisessa elämässä, niin koulussa kuin myös työelämässä. Filosofiset kysymykset ja pohdinnat päätyvätkin usein aporiaan, eli tilanteeseen, jossa lopullista vastausta ei voida antaa, ainakaan juuri sillä hetkellä.

Vaikka monet muut tieteenhaarat, uskonnot ja taiteet käsittelevätkin samanlaisia, ihmisyyteen ja todellisuuteen liittyviä asioita, niin filosofiaa ei tulisi samaistaan näihin. Filosofia ei ole uskontoa lähtökohtaisesti jo siksi, ettei filosofiassa voida hyväksyä dogmaattisia uskomusjärjestelmiä. Filosofia ei ole myöskään politiikkaa, koska filosofiassa ei ole pakko päätyä päätöksiin ja ratkaisuihin. Merkittävänä tuloksena filosofiassa voidaan pitää pelkästään sitä, että ongelma kyetään muotoilemaan ja identifioimaan. Filosofia eroaa taiteesta ja kirjallisuudesta argumentatiivisuudessaan, joka on filosofiassa ensisijaista.

Filosofiassa etsitään perusteita näkemyksille ja – muiden tieteiden tavoin – näitä tulee voida arvioida julkisesti. Filosofiaan kuuluu tiedonhankintaan liittyvä avoimuus, nöyryys, halu ja valmius etsiä sekä löytää uutta. Tutkimuskohteena filosofiassa on se suhde, jonka ihminen muodostaa maailmaan aistimustensa, ajattelunsa ja asenteidensa avulla. Filosofiassa pyritään selventämään niitä edellytyksiä, joiden pohjalta ihminen yhtäältä ymmärtää maailmaa ja toisaalta toimii siellä.

Filosofinen pohdinta voi auttaa meitä tulemaan tietoisiksi ajattelumme perusteista ja lähtökohdista. Sen avulla opitaan tunnistamaan niitä asioita, jotka ovat ajattelun kannalta välttämätöntä ja luonnollista, ja mikä taas johtuu perinteistä, omista kokemuksista, opituista tavoista tai satunnaisuudesta. Se, että opimme huomaamaan omaan ajatteluumme sisältyvät ennakkoluulot ja itsestään selviltä vaikuttavat asiat, voi auttaa meitä huomaamaan paremmin, että toiset ihmiset voivat ajatella asioista toisin.

Totutun ja turvallisen ihmettely sekä epäily kuuluu vahvasti filosofian historiaan. Kuitenkin tulee muistaa myös seuraava asia:

Se, minkä ajattelija kohottaa ensimmäiseksi kysymykseksi, kertoo myös siitä, mitä hän pitää filosofian tehtävänä, mitä hänen mielestään kannattaa ja pitää kysyä.

Leila Haaparanta, niin & näin 4/99, s.4.

Vaikka filosofian historialla onkin tärkeä merkitys sen ymmärtämisessä, kuinka pitkäaikaisia ja edelleen ratkaisemattomia, edelleen mielenkiintoa ja pohdintaa aiheuttavia monet ikiaikaiset kysymykset ja ongelmat edelleen ovat, niin liiallista oppeihin nojautumista tulisi myös välttää. On tärkeää kyetä pohtimaan suuria kysymyksiä välillä myös vapaasti ja itsenäisesti omista lähtökohdista käsin. Tietenkään emme pysty olemaan täysin erossa aiemmista kokemuksistamme ja tiedosta, jota olemme kartuttaneet, mutta on hyvä kyetä pohtimaan mahdollisimman omaehtoisesti. Filosofialla en sen vuoksi tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että tulee osata kertoa, mitä mieltä joku tietty filosofi oli jostain asiasta. Aina tulee muistaa se, että muutkin ihmiset omaavat lähtökohdat, jotka ovat aivan yhtä yksilölliset kuin sinunkin.

Yhteisyys ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme samanmielisiä kannoissamme. Yksimielisyys on ennen muuta yhteistä tietoisuutta siitä, että ajan olennaiset ongelmat tulee määritellä, nostaa esille ja asettaa arvostelevan tarkastelun kohteeksi.

Mikko Lahtinen, niin & näin 3/2006, Pääkirjoitus.

Demokraattisessa yhteiskuntajärjestelmässä kansalaiset joutuvat ottamaan kantaa filosofisiin peruskysymyksiin, koska näihin pohjaten teemme päätöksiä siitä, miten yhteiskunnan resursseja käytetään. Filosofiset peruskysymykset hyvästä elämästä, moraalista ja oikeudenmukaisuudesta vaikuttavat poliittisten päätösten perusteluissa ja tavoissa oikeuttaa ne omille kannattajilleen.

Filosofian opettamisessa keskittyminen vahvasti henkilöihin ja heidän ajatuksiinsa voi viedä oppilaita kohti dogmaattisuutta, jolloin filosofian tärkein anti, kyseenalaistaminen, muuttuu omaksuttujen oppijärjestelmien rummuttamiseksi. Tämä on vastoin sitä ajatusta, että koulutuksen tulisi antaa mahdollisuudet oman mielipiteen muodostamiseen.

Tärkeintä olisikin, että kriittistä ja systemaattista ajattelua opetetaan jo varhaisessa vaiheessa siitä välittämättä, millä nimellä oppitunti ja aine on merkitty. Kutsutaan sitä elämänkatsomukseksi, filosofiaksi, kriittiseksi ajatteluksi tai vaikka ajatteluntaidoksi. Jos vain lukio-opetuksessa olevat saavat pääsyn näihin kriittisen ajattelun tapoihin, joiden tärkeyttä painotetaan tulevaisuuden työelämätaitona, niin voidaan hyvin kysyä sitä, onko koulutusjärjestelmä Suomessa tasa-arvoinen? Mahdollistaako nykyinen opetusjärjestelmä kaikille samanarvoiset kyvyt tulevaisuuden työelämässä?

Filosofian avulla lapset oppisivat paremmin jäsentämään median informaatiota. Filosofian opettaminen jo peruskoulussa tarjoaisi suuremmalle osalle lapsista samanarvoisen opetuksen niissä keinoissa, jotka ovat nyky-yhteiskunnan informaatioähkyssä enemmän kuin tarpeellisia. Filosofia opettaa keskustelemaan, perustelemaan omia mielipiteitä, ottamaan huomioon toisten ihmisten perusteluja sekä havainnoimaan ja ymmärtämään sen, että myös muiden ihmisten tavoilla mieltää asioita on merkitystä. Nämä taidot ovat tärkeitä kaikille ihmisille toimiessamme osana yhteiskuntaa.

Ennen kriittisen ajattelun kohdistamista toisten esittämiin näkemyksiin, tulisi olla kykeneväinen ymmärtämään omien arvostelmien erehtyväisyys ja pystyä koettelemaan sekä korjaamaan jo omaksuttuja näkemyksiä. Itsearviointi ja kriittinen suhtautuminen omiin näkemyksiin on lähtökohta, josta voidaan kehittää ajattelutaitoja.

Itsetuntemus ja empatiakyky helpottavat filosofointia, koska tällöin on vaivattomampaa ymmärtää toisten ihmisten yksilöllisiä näkemyksiä, niitä periaatteita, tunteita, kokemuksia, jotka tekevät kyseisestä yksilöstä juuri hänet. Kaikkien kokemukset ovat nyt ja aina meiltä suljettujen ovien takana juuri kyseisinä, hetkellisinä kokemuksina. Emme pääse osaksi toisen ihmisen mennyttä kokemusta samalla tavoin kuin emme pääse enää osaksi omia mennyitä kokemuksiamme.

Emme koskaan ole täysin irrallisia yhteiskunnasta ja sen sosiaalistavasta voimasta. Näiden hyväksyminen, ymmärtäminen, selventäminen ja sanoittaminen antavat mahdollisuuden myös muille aloittaa vapautuminen valmiiksi annetusta tavasta mieltää todellisuus ja sen lainalaisuudet. Kriittistä ajattelijaa voidaan kuvailla ajattelun hyveiden mukaisesti. Näin American Philosophical Associationin (APA) muodostama asiantuntijapaneeli on kuvaillut ajattelun hyveitä³: 

Ihanteellinen kriittinen ajattelija on tottumuksiltaan kyselevä, tietämystä tavoitteleva, järkeilyyn luottava, avarakatseinen, joustava, arvioissaan tasapuolinen, henkilökohtaisten ennakkoluulojensa tunnistamisessa vilpitön, arvostelmissaan harkitsevainen ja halukas harkitsemaan uudelleen, ongelmanasettelussa selkeä, monimutkaisia aiheita käsitellessään järjestelmällinen, relevanttia informaatiota etsiessään huolellinen, kriteerejä asettaessaan järkiperäinen, tutkimuksissaan asiaan keskittynyt ja sinnikäs pyrkiessään tuloksiin, jotka ovat niin täsmällisiä kuin aihe ja tutkimuksen olosuhteet sallivat.

American Philosophical Association

Ehkä tärkeämpää olisi saada ihmiset esittämään myös omia kannanottoja ilman pakollisia viittauksia toisiin filosofeihin. Muiden ajatuksiin viittaamista voidaan myös käyttää eräänlaisena suojakilpenä nykyisessä aggressiivisessa ja hyökkäävässä keskustelukulttuurissa: voin vielä sanoa, että esittämäni pohdinnat ja näkemykset ovat toisen henkilön, eivätkä siis omiani.  

Filosofia voi myös lisätä ahdistusta ja epäluottamusta omiin ajatusmalleihin. Voinko tietää yhtään mitään? Pystynkö toimimaan vapaasti? Mitä jos teen päätöksiä liian vähällä tiedolla, olenko vastuussa teoistani? Tämän voi nähdä vaikeuttavan arkista elämää, koska moniste ennestään helpoista vastauksista ja valmiista toimintamalleista ei voida enää samalla tavoin pitää kiinni. Myös esimerkiksi kysymys siitä, voimmeko todellisuudessa tietää mitään, voivat aiheuttaa epävarmuutta omassa elämässä.

Vaikka emme voisikaan saavuttaa sellaista tietoa, joka on absoluuttisesti varmaa, niin meidän ei soisi myöskään luopua perusteltavuuden vaatimuksesta ja totuuden tavoittelusta. Voimme hylätä vaatimuksen täysin perusteltavissa olevasta absoluuttisesta totuudesta. Tieto ja tietämys ei ole mustavalkoinen joko–tai-vaihtoehto, vaan liukuva ja elävä, ajallispaikallinen linjaveto, joka on nyt ja aina muutettavissa.

Filosofiaa harrastamalla opit kriittisesti muotoilemaan, arvioimaan ja perustelemaan perustavia väitteitä, käsityksiä ja näkökulmia ihmisistä ja maailmasta. Tärkeää filosofiassa on rajojen piirtäminen, siirtäminen ja koetteleminen: mikä erottaa hyvän pahasta, tieteen ei-tieteestä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on saada nostettua pinnalle filosofisesti merkittäviä kysymyksiä siitä välittämättä, miten ja mistä nämä kysymykset ovat päätyneet pohdittaviksi: Esimerkiksi taideteoksen katsominen, luonnon tai toisten ihmisten tarkastelu voi nostaa näitä kysymyksiä esiin.

---

Lähteet ja lisälukemista

Ensyklopedia Logos: https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia

Haaparanta, Leila (1999), ”Millainen on filosofinen ongelma?”, niin & näin 4/99, s.3-6.

Jaaksi, Vesa (2014), ”Mitä filosofiana opetetaan”, niin & näin 1/14, s.62-65.

Korkman, Petter & Yrjänsuuri, Mikko toim. (2008), Filosofian historian kehityslinjoja, Tampere:Gaudeamus.

Lahtinen, Mikko (2006), ”Filosofian merkitys”, niin & näin 3/06, s.3-4.

Saarinen, Esa (1999), Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin, Juva:WSOY.

Tomperi, Tuukka (2017), ”Kriittisen ajattelun opettaminen ja filosofia – Pedagogisia perusteita”, niin & näin 4/17, 95-112.

1. En tässä kirjoituksessa käsittele elämänfilosofiaa, jonka kysymyksenä on se, miten tulisi elää. Vaikka elämänfilosofia on erittäin merkittävä kysymys, jota monet filosofitkin ovat käsitelleet, niin käsittelen tässä kirjoituksessa filosofiaa ennemminkin akateemisena aineena.
2. kr. filia = rakastaa; kr. sofos = viisaus
3. Suomennos Tuukka Tomperi, niin & näin 4/2017, s.101