Esseessä käsitellään behavioraalista näkemystä rasismista. Aloitan esittelemällä behavioraalisen näkemyksen, jonka jälkeen siirryn siihen sisältyviin ongelmiin.
Behavioraalisessa näkemyksessä rasismi palautuu tekoihin ja käytökseen. Motivaationa behavioraalisessa näkemyksessä on kontrolli-periaate, jonka mukaan rasismina voidaan pitää vain sellaisia asioita, joista olemme vastuussa. Tämä johtuu siitä, että rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, eikä henkilöä voida syyttää tai kiittää sellaisesta, joka ei ole hänen kontrollissaan. Yksi tärkeä huomio kontrolli-periaatteesta on se, että pidetäänkö myös tiedostamattomia asenteita sellaisina, jotka vaikuttavat henkilön vastuullisuuteen tietystä teosta. Jos tiedostamattomat tilat vaikuttavat vastuullisuuteen, niin voi olla hyvin vaikea määritellä sitä, oliko henkilöllä rasistisen teon hetkellä tiedostamaton tila, joka vaikutti hänen toimintaansa.
J. Angelo Corlett on määritellyt rasismin behavioraalisessa viitekehyksessä seuraavasti: Rasismia (racism proper) on vain etninen ennakkoluuloisuus ja syrjintä, joka ilmenee negatiivisina tekoina tai omissioina jotka ovat loukkaavia ja haitallisia uhreilleen.
Mitä Corlett tarkoittaa negatiivisilla teoilla? Ovatko ne tekoja, joilla teon tekijä pyrkii aiheuttamaan jotain negatiivisena pidettyä kohteelle, kuten nöyryyttämään? Miten teon loukkaavuus ja haitallisuus määritellään? Kenen toimesta? Vaikuttaisi siltä, ettei ainoastaan uhrin kokema rasismin kokemus voi olla määrittävä tekijä, koska uhri voi myös ymmärtää tapahtuneen väärin. Esimerkkinä toimii tilanne, jossa turvapaikanhakijat kokivat suomalaisen kantaväestön käyttäytyneen rasistisesti heitä kohtaan, koska useimmat kantaväestöön kuuluvat ihmiset eivät tervehtineet heitä tai katsoneet heitä silmiin1. Voidaan myös kuvitella tilanne, jossa uhri ei koe esimerkiksi kerrottua vitsiä rasistiseksi, mutta vitsiä voidaan kuitenkin pitää rasistisena.
Negatiivinen teko tulkittuna niin, että teon tekijä uskoo teon johtavan johonkin negatiivisena pidettyyn tilaan, ei ole rasismin määrittelyn kannalta välttämätön ehto. Myös positiivinen teko voi johtaa rasistisena pidettyyn tekoon. Ajatellaan seuraava tilanne: Henkilö A on palkkaamassa uusia työntekijöitä. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa B ja C. A ei usko B:n pärjäävän työpaikalla, koska B kuuluu etniseen ryhmään X. A uskoo työpaikalla vallitsevan sellainen ilmapiiri, ettei etniseen ryhmään X kuuluvaa henkilöä pidettäisi tervetulleena. Suojellakseen henkilö B:tä, hän palkkaa ennemmin C:n. Onko tällöin A:n tekemä teko rasistinen vai ei? Intuitiivisesti vaikuttaisi siltä, että A on toiminut ainakin moraalisesti arveluttavasti, koska hän on pitänyt B:n etnistä taustaa palkkaamiseen vaikuttavana tekijänä.
Miten tämä tilanne tulkittaisiin behavioraalisen näkemyksen puitteissa? Yhtäältä voidaan kuvitella B:n (eli uhrin) loukkaantuneen ja kokeneen haittaa A:n toiminnasta. Tällöin uhrin näkökulmasta tekoa voidaan pitää rasistisena. Kuitenkaan rasismin kokemus ei voi itsessään määrittää sitä, onko teko rasismia vai ei. Toisaalta taas suojelu ei vaikuta negatiiviselta teolta, eli teolta, jonka tarkoituksena on loukata, haitata tai syrjiä toista. Jos taas ajatellaan, että henkilö olisi tilanteessa jättänyt teon tekemättä, eli jättänyt suojelematta, niin pidettäisiinkö tätä tekoa silloin rasistisena? Vaikuttaisikin siltä, että teon tekijän kausaalisilla uskomuksilla (sekä sillä, mitä aktuaalisesti seurasi teosta) on merkitystä sen kannalta, tulkitaanko teko rasistiseksi vai ei.
Behavioraalisessa näkemyksessä on monia ongelmia. Jos vain tekoja ja omissioita voidaan pitää rasistisina, niin miten suhtaudutaan asenteisiin, ennakkoluuloihin ja vihaan? Vaikka ne eivät koskisi ketään tiettyä henkilöä, eivätkä ne olisi loukkaavia tai haitallisia uhreille, niin silti näitä asenteita, ennakkoluuloja ja vihaa voitaisiin intuitiivisesti pitää rasistisina. Behavioraalisen näkemyksen ongelmana on myös symbolien ja tapojen, sekä institutionaalinen ja rakenteellinen rasismi. Rakenteellinen rasismi voi ilmetä siten, että esimerkiksi virkamies tekee tietyn päätöksen perustuen ohjeisiin ja käytäntöihin, jotka sisältävät etnisiä ennakkoluuloja. Tällöin rasistisesta teosta voidaan antaa moraalinen tuomio teon tekijälle behavioraalisessa viitekehyksessä, vaikka virkamies ei olisi edes tietoinen etnisestä ennakkoluulosta. Behavioristinen näkemys vaikuttaakin jättävän osan rasistisina pidetyistä toiminnoista ja teoista käsittelyn ulkopuolelle.
Vaikkakin teoilla ja käytöksellä on tärkeä rooli rasismissa, niin ainoastaan näihin paneutuminen jättää huomioimatta rasististen asenteiden, motiivien, uskomusten (sekä uskomusten perusteluiden) ja ajatusmallien osuuden rasismin määrittämisessä. Palautuuko lopulta behavioraalisessakin näkemyksessä rasististen tekojen määrittäminen siihen, mikä on teon tekijän motiivi? On kuitenkin tilanteita, joissa henkilön motiivi ei välttämättä ole rasistinen, mutta tekoa voidaan kuitenkin pitää rasistisena tai ainakin moraalisesti arveluttavana. Esimerkiksi rakenteellisessa rasismissa tilanne, jossa virkamies tekee päätöksen X perustuen ohjeisiin ja sääntöihin, voi olla rasistinen (tai ainakin etnisten ennakko-oletusten ohjaama) ilman, että virkamiehen motiivi olisi toimia rasistisen näkemyksen ohjaamana. Rakenteellisessa rasismissa behavioristinen näkemys vaikuttaakin asettavan moraaliseen vastuuseen henkilön, johon moraalinen tuomitseminen ei välttämättä päde. Behavioristiset näkemykset jättävätkin hyvin paljon rasistiseksi luokiteltavaa toimintaa tarkastelun ulkopuolelle.
Lähteet
Sinokki, Jani (2017), ”Rasismin määritelmä”, teoksessa Sinokki, Jani (toim.), Rasismi ja filosofia, Turku: Eetos, 271–287.